keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

1900-luku: edistyksen, kahden maailmansodan ja kylmän sodan vuosisata

Tekniikan ja tieteen kehittäminen siirtyi tuolla vuosisadalla suurten yritysten ja tutkimusyhteisöjen vastuulle.  Suurten yksittäisten nerojen aika oli pääsääntöisesti ohi. Tämän säännön loistavimpana poikkeuksena oli suhteellisuusteorian kehittäjä Albert Einstein.  Ihminen halkaisi atomin ytimen ja lensi kuuhun, mutta toisaalta vuosisata oli Eric Hobsbawmin termiä käyttäen suuren katastrofin aikaa.  

Suurella katastrofilla brittiläinen Hobsbawm tarkoittaa ensimmäistä (1914–1918) ja toista maailmansotaa (1939–1945).  Ensimmäinen maailmansota tai Suuri sota oli ensimmäinen totaalinen sota, joka vei mennessään 10 miljoonan ihmisen hengen.  Picasson maalaus Guernica vuodelta 1937 sai innoituksensa Espanjan sisällissodan siviilien pommituksista ja ennusti osuvasti uudenkin sodan luonteen.  Ensimmäisen maailmansodan syy on vieläkin historioitsijoiden kiistelyn kohde, mutta toisen maailmansodan aloittaja oli sitäkin kiistattomammin Hitlerin Saksa.  

Ensimmäisen maailmansodan rauhanteko Versailles`ssa syyllisti Saksan yksin sotaan ja tuota häpeärauhaa Adolf Hitler lähti uudella sodalla repimään rikki.  Sodasta tuli Saksan kannalta pitkä kärsimysnäytelmä ja se päättyi Saksan tappioon ja Saksan jakoon kahdeksi valtioksi.  Sodassa koettiin myös siirtyminen atomiaikaan, kun USA pudotti ensimmäisen atomipommin Hiroshimaan 6.8.1945.

Saksan jaossa kahtia miehittäjien kesken saatiin esimakua tulevasta kylmästä sodasta.  Kylmässä sodassa voittajien sodanaikainen ystävyys vaihtui keskinäiseen kilpailuun johtajuudesta asevarustelussa, tieteessä, taloudessa ja kulttuurissa.  Yhdysvallat ja Neuvostoliitto liittolaisineen pyrkivät kaikin keinoin osoittamaan oman järjestelmänsä paremmuutta.  Kylmän sodan symboli, Berliinin muuri, nousi elokuussa 1961 jakamaan miljoonakaupungin kahtia.  

Kylmässä sodan historiassa oli useita vaiheita.  Välillä suhteet kiristyivät ydinsodan partaalle kuten Kuuban kriisissä vuonna 1962.  Välillä oli leppeämpää kuten 1950-luvun puolivälissä, jolloin suurvaltasuhteissa vallitsi suojasään aika.  1970-luvulla puhuttiin idän ja lännen välisestä liennytyksestä.  Tällöin kyettiin ydinaseiden määrällisen kasvun hillintään ja huipennuksena solmittiin Helsingissä 1975 ETY-sopimus, jonka piti jäädyttää Euroopan rajat pysyvästi ja poistaa sodan uhka Euroopan yltä ikuisiksi ajoiksi.  

Kilpailu avaruuden valloituksesta niveltyi sekin kylmän sodan osaksi.  Neuvostoliitto näytti ensin olevan tieteen tasossa edellä, kun Juri Gagarin kiersi ensimmäisenä ihmisenä maapallon vuonna 1961.  Yhdysvallat panosti runsaasti lisää rahaa tutkimukseen ja koulutukseen ja sen avaruusohjelman huipennuksena Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä suorassa tv-lähetyksessä kuun kamaralle vuonna 1969.  

Neuvostoliitto ei taloudellisen kehityksensä pysähtyneisyyden vuoksi kyennyt loputtomiin kilpailemaan Yhdysvaltain talouden mahtia vastaan.  Tämä oli perussyy kylmän sodan päättymiselle.  Uudeksi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1985 valittu Mihail Gorbatšov yritti uudistaa Neuvostoliittoa, mutta seurauksena olikin taloudellinen ja poliittinen kaaos.  Itä-Euroopan niin sanotut kansandemokratiat käyttivät Neuvostoliiton heikentymistä hyväkseen ja irtautuivat 1980-luvun lopulla yksi toisensa jälkeen Neuvostoliiton otteesta ja siirtyivät samalla kohti markkinataloutta ja läntisen mallin mukaista demokratiaa.  Kylmän sodan symboli Berliinin muuri murtui 9.11.1989 ja tie Saksojen jälleenyhdistymiselle oli auki.  Kylmä sota päättyi lopullisesti Neuvostoliiton hajottua vuoden 1991 joulukuussa.  Uusi epävarmuuden ajaksi luonnehdittu aikakausi alkoi.  Epävarmuutta nykyajassa luovat esimerkiksi terrorismin uhka, voimapolitiikan uusi nousu ja kasvavat pakolaisvirrat.


Lataa taulu TÄYSIKOKOISENA